*

ujuni.ahmed

Jyrkännekuja 1

 

Viimeaikoina, moni ihminen on ollut huolissaan siitä että miten niin erillaisista lähtökohdista olevat voisivat sopeutua suomeen muka ilman ongelmia. Mulla ei ole siihen vieläkään suoranaista vastausta,mutta päätin jakaa tarinani ja mietteitäni, mulle tärkeimmästä ajasta ja ihmisistä. Lapsuudestani ja nuoruudestani, kerrostalosta joka oli mulle maailman turvallisin ja rakkain vielä tänäpäivänä. 

Me asuimme pohjakerroksessa. Olimme talomme jossa oli sekä a, että b, rappu, ainoat ulkomaalaiset. Harva se viikko itseasiassa kun meillä ei ollut draamaa pihalla. Mä ihmettelin ihan hirveästi sitä että molempien rappujen vanhemmat ja lapset  tunsivat toistensa ja itseasissa hengailivat melkein yötä päivää. Mä kelasin välillä et ne on sukulaisia, ja kylhän sieltä sukulaisia löytyikin. Meidän piha oli yksi alueen suosituimmista pihoista koska meidän naapurit piti meininkiä yllä, etenkin kesäisin.

Ensimmäiset konfliktit tulivat koirista, meidän naapurit ei tienneet että emme saanneet koskea koiriin, ja mun vanhemmat sitä että koira saisi olla vapaa pihalla. Se oli uutta meidän naapureille, että mä olin esim. tarpeeksi vastuullinen katsomaan meidän lapset pihalla jo niin nuorena ja myös sekin että meitä oli niin paljon lapsia. Puhummattakaan siitä itse ruuan erillaisesta tuoksusta mitä meidän rapussa ei oikeasti oltu totuttu. Meillä kävi vieraita niin paljon että mä luulen koko meidän alueella ei asunut läheskään yhtä paljon somaleita siihen aikaan. 

Pikkuhiljaa, ongelmien kautta kuitenkin me alettiin tutustumaan meidän naapureihin. Meistä lapsista tuli kavereita. Jossain vaiheessa se oli ok, että menin hakemaan napurien lapset pihalle hoitoon. Äiti oli tottunut koiriin, ja naapurit siihen että koirat ei tule meidän lähelle kun olemme pihalla leikkimässä. Pihatalkoissa oli kalkkunaa tarjolla. Tää saattaa kuulostaa aika itsestäänselvyydeltä mutta siihen aikaan ei ollut. Seuraavaksi me lapset vierailtiin toisiamme kodeissa, tai osan ja osan kanssa meistä tuli parhaita ystäviä. Sen kesän muistan kun sain olla veljieni kans pidempään,itseasiassa aika myöhään ulkona kun äiti luotti jo naapureihin. Sitten alkoikin teini-ikä ja se onkin toinen tarina.

Meidän talossa asui ihmisiä joille meidän tapa asua oli jotain erillaista, mutta miten on mahdollista että kaikesta huolimatta, uhkailusta että meidät häädetään, poliisi käynneistä ja riidoista me asuttiin loppuuna asti sovinnossa. Koska me yritettiin vähän joustaa, tulla vastaan toisiamme. En sano että kaikkien kanssa halattiin kun jengi siitä sit muutti pikkuhiljaa muilleteille, mutta me oltiin naapureita.

Välillä mua hävetti tulkaa tiettyjä asioita mitä meidän naapurit sano mun äidille tai vieraille, ja samallalailla toisinpäin. Ymmärsin molemmat, pystyin samaistumaan molempiin ja tulkkasin asiat paljon kohteliaammin molemmille. Koska loppujenlopuksi mun äiti pääsi yli käärmepelosta naapurimme omistaman käärmeen pojan takia, joka oli veljeni parasystävä. Ja me ei oltaisi ikinä opittu pelaamaan petankkia ellei meidän naapurit olisi opettanut meilleä. Syy miksi olosuhteisiin ja siihen aikaan nähden onnistuttiin mielestäni oli ehdottomasti se, että me puhuttiin suoraan toisillemme ongelmista, sellaisella asenteella että meidän pitää tulla toimeen.

Mä jaan tän tarinan koska mun mielestä meidän pitää ottaa meidän kokemuksista ne toimivat mallit ja hyödyntään tulevaisuudessa. Itse henkilökohtaisesti en kannatta että täällä muodostuu pikkulähiöitä missä olisi vaan tietynlaisia tai maalaisia ihmisiä. Se olisi virhe. Koska ihmiset voi tulla keskenään toimeen jos ne haluaa ja vähän vaaditaan.  Ja sen takia meidän pitää hyödyntää erillaisuutemme, eikä käyttää niitä aseena toisiamme kohtaa. 

 

Btw, osa naapureiden kanssa ollaan ystäviä nykyään. 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Jarmo Halttu

Hyvä hyvä. Kyllä ongelmista yleensä puhumalla selviää.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Nähdäkseni suurin este maahanmuuttajaperheiden kotoutumiselle ovat maahanmuuttajakeskittymät ja suurperheet. Ja ongelmat yleensä alkavat juuri toisessa sukupolvessa. Tästä kehityksestä on ehkä merkkinä taannoinen oppimisvertailu, jossa juuri toisen sukupolven maahanmuuttajataustaisilla oli enemmän oppimisvaikeuksia.

Se taitaa mennä niin, että ensimmäinen sukupolvi on jopa motivoitunut kotoutumaan, ainakin johonkin asti. Toisen sukupolven suhteen ratkaisee täysin se, millaisten toisten lasten kanssa he leikkivät ja sosialisoituvat. Jos toiset lapset ovat kantaväestöä, oppivat maahanmuuttajataustaiset lapset puhumaan suomea ja muutenkin ympäröivän kulttuurin tavat ja arvotkin nopeasti. Lapset eivät muutenkaan opi niitä niinkään vanhemmiltaan vaan ensisijaisesti toisilta, vanhemmilta lapsilta. Näin on ilmeisesti sinun kohdallasi ainakin jossain määrin tapahtunut.

Tilanne muuttuu, kun maahanmuuttajilla on riittävä massa, jotta enemmistö lapsista ei enää ole suomalaisia. Näin voi käydä sekä maahanmuuttajakeskittymissä että suurissa perheissä. Lapset oppivat kielen, tavat ja arvot toisilta lapsilta, joko naapuriperheiden tai oman perheen vanhemmilta lapsilta. Jos näissä ryhmissä ei puhuta suomea, he eivät välttämättä osaa suomea kouluun mennessäänkään, josta kierre sitten lähtee. Vaikka opiskelumotivaatio sinällään olisi kova, ollaan jo lähdössä kantaväestön lapsia oppimisessa jäljessä, jolloin oppimismotivaatiokin sitten jossain vaiheessa häviää.

Tähän hieman liittyen, yksi pahimpia virheitä lasten kotoutumisen kannalta saattaa olla laittaa heidät heikomman suomen kielen osaamisen vuoksi alemmalle luokalle – lapset eivät ota mallia nuoremmilta vaan vanhemmilta lapsilta. Kotoutuminen alkaa valua väärään suuntaan. Tämä on toki jonkinlainen tradeoff kotoutumisen ja oppimisen välillä. Paitsi että tämä muodostaa oppimisongelman, se myös synnyttää käyttäytymisongelmia. Maahanmuuttajalapset pyrkivät parantamaan sosiaalista asemaansa niillä keinoilla missä kieliosaamisella ei ole merkitystä – kuten (ainakin poikien kohdalla) liikunnassa tai väkivallan käytöllä. Luokan vanhimmat lapset (erityisesti siis pojat) ehkä myös helpommin pyrkivät ottamaan johtajaroolin, mikä maahanmuuttajataustaisten kohdalla voi olla heikomman alkuasetelman vuoksi ristiriitaista, eikä varsinkaan koulunkäyntiä edistävää.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

"Jos toiset lapset ovat kantaväestöä, oppivat maahanmuuttajataustaiset lapset puhumaan suomea ja muutenkin ympäröivän kulttuurin tavat ja arvotkin nopeasti. Lapset eivät muutenkaan opi niitä niinkään vanhemmiltaan vaan ensisijaisesti toisilta, vanhemmilta lapsilta."

Tuosta olen hiukan toistakin mieltä. Nimittäin kyllä suurin vaikutus kuitenkin on sillä miten vanhemmat suhtautuvat Suomen kulttuurin ja tapojen hyväksymiseen. Lapsille saattaa tulla ristiriitaisia tilanteita jos he itse haluaisivat yhä enemmän kanssakäymistä kantasuomalaisten lasten ja vanhempien kanssa, mutta heidän kotonaan vanhemmat eivät hyväksy.

Kielen oppimisessa ei lapsilla ole mielestäni ongelmia, jos vain halua riittää.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Vanhemmilla toki aina on jotain kasvatuksellisia pyrkimyksiä, mitkä sitten joutuvat kyllä nopeasti häviölle, kun lapset pääsevät tekemisiin toisten lasten kanssa. Joissain tapauksissa vanhemmat ehkä pystyvätkin rajoittamaan kanssakäymistä kantaväestön lasten kanssa ja ongelmat syntyvät sitten sitä kautta.

Kielten oppimisessa tosiaan vaikuttaa tuo lasten yhteisön kieli – jos suurin osa muista lapsista ei puhu suomea, ei sitä sitten opita.

Sari Haapala

"Tuosta olen hiukan toistakin mieltä. Nimittäin kyllä suurin vaikutus kuitenkin on sillä miten vanhemmat suhtautuvat Suomen kulttuurin ja tapojen hyväksymiseen. Lapsille saattaa tulla ristiriitaisia tilanteita jos he itse haluaisivat yhä enemmän kanssakäymistä kantasuomalaisten lasten ja vanhempien kanssa, mutta heidän kotonaan vanhemmat eivät hyväksy."

Tämä on täysin totta, ja koskee yhtä lailla kantasuomalaisia. Lapset eivät lähtökohtaisesti arvota ketään heidän taustansa, varallisuutensa tai muun vastaavan perusteella, mutta jos vanhemmat ohjaavat jo lapsesta alkaen kanssakäymiseen ainoastaan tietynlaisen ihmisryhmän kanssa, on lapsena iskostettua ajattelutapaa vaikea poistaa enää vanhempana. Jos tietylle alueelle keskittyy ainoastaan taustoiltaan yhtenäisiä ihmisiä, johtaa se väkisinkin ainakin jonkinnäköiseen "luokkajakoon".

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Kannattaa verrata Ruotsin kotoutumista Suomen tulevaan tilanteeseen ja pyrkiä välttämään virheet. Ne kun eivät ole mitään yllätyksiä. Osa maahantulleista ei ole kotoutunut, vaan slummiutumisen kautta entisestään vieraantuneet yhteiskunnasta. Esimerkkejä, Tensta, Rinkeby, Hammarkullen jne.

Sopeutuminen vaikeutuu, kun vanhemmat eivät edes yritä sopeutua. Jostain syystä naiset jäävät kotiin ja eivät saa ulkopuolisista vaikutteita. Miehet ja nuoret taas ovat aina omissa ryhmissään. Hajaannuttava asuttamispolitiikka lienee paras lääke kotoutumisen ja integroitumisen osalta. Toisaalta, kun puhutaan kotouttamisesta, niin tulisi muistaa myös se toinen puoli. Jonkun pitää myös kotiutua takaisin omaan kotimaahansa.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Näin juuri! Puhumalla ongelmat yleensä ratkeaa.

Ihmiset eivät yleensä ole ilkeitä tai pahoja, vaan toisen ongelmaa on hyvin vaikea ymmärtää jos siitä ei edes puhu.

--

Ruotsalaistyylisiä gettoja ei saa rakentaa, vaan mamut pitä sekoittaa tasisesti eri alueille.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Sinänsä vähän hassua, että "ongelmat" joista blogisti kirjoittaa eivät poikkea juuri millään lailla tavallisista naapurustopöhinöistä. En esim. itse muista omista kerrostaloajoistani yhtäkään taloa, joissa kaikki olis tykänneet koirista.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Suuri osa arjen "ongelmista" johtuu siitä, että olemme niin tottumattomia keskustelemaan arkisesti naapureidemme saati sitten tuntemattomien kanssa.

Tästä johtuen, monesti (lähes aina?) aivan olemattomista, ongelmista paisuu mahdottomia riitoja taloyhtiöissä tai naapurustossa.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Ksymyshän tässä ei ole koirista tykkäämisestä. Vaan, jostakin uskonnosta kumpuavasta kiellosta. Koiran oleskelu samoissa tiloissa jo saastuttaa. Tilanne voi olla vaikeakin, jos halua sopeutua tilanteeseen ei ole.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

En ole kuullutkaan että Islam kieltäisi koiriin koskemisen, vaikka en tietenkään ole asiantuntija. Kyseessä voi olla jokin muu kulttuuriin liittyvä juttu.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto Vastaus kommenttiin #13

Ei se koraanista tule. Islamissahan on muitakin määräysten lähteitä. Kulttuuriinkin se liittyy. Useissa kehittyvissä maissa tämä on tavallista. Mutta ehkäpä blogin kirjoittaja valaisee asiaa. Minulla tosin on kaksi koiraa. Meillä on perhetuttuna aasiasta kotoisin oleva perhe. Heille ei tunnu olevan mitään ongelmia suomalaisen elämäntavan kanssa.
Onhan ihmisiä, jotka koiria pelkäävätkin. Ei se elämää täällää siis mitenkään estä. Rajoittaa kyllä. Suomessahan on paljon kotieläimiä.

Yleisesti erilaisten uskontojen annetaan liikaa määrätä elämää. Varsinkin toisten ihmisten. Maassa, jossa saa varoituksia anttilan mainoksistakin, että vaikuttaa lasten kehitykseen. Uskonnoilta sallitaan lähes mitä vain.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus Vastaus kommenttiin #14

"Uskonnoilta sallitaan lähes mitä vain."

Enemmän ehkä sallitaan asioita eri uskontoa harjoittavien parissa. Ei niiden, jotka eivät uskontoa harjoita.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto Vastaus kommenttiin #15

Ei liittyne blogiin. Lähes kaikissa uskonnoissa lapset pakotetaan vanhempien uskonton. Maassa, jossa annetaan älytön huomautus anttilan mainoksen vaikutuksista käsitykseen lasten sukupuolirooleista, uskontojen varjolla voidaan todella opettaa näistä asioista mitä vain.

Kyllä uskontojen normeilla pyritään vahvasti vaikuttamaan myös muihin ihmisiin. Tätä tapahtuu jatkuvasti. Tämä nyt ei kuulu enää blogiin.

Noista koirista vain jotain kommentoin.

T Piepponen

Mikä se "koirasääntö" on? Voiko tähän saada vastausta?

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Googleta. Mutta liittyy islamiin. Myös kulttuuria. Afrikassa kulkukoirat ovat levittäneet tauteja ym... ilmeisesti he eivät samassa tilassa koiran kanssa halua olla.

Parempi olisi, jos hän itse vastaisi.

Max Jussila

Jos muslimi joutuu koiran kuolan kanssa tekemisiin, on peseydyttävä seitsemän kertaa. Jos astia on koiran kuolan kanssa tekemisissä, se on pestävä seitsemän kertaa. Koiran pitäminen lemmikkinä vähentää hyvien tekojen määrää. Myöskään enkelit eivät tule kotiin, jossa on koira.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Hieno kirjoitus Ujuni! Hienoa kun voi kertoa kasvamisesta Suomessa ulkomaisen silmin. Ymmärtäen, oppien, yhdessä kasvaen ja muita syyllistämättä.

Milloinkahan toimittajat pystyisivät samaan?

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Suosittelisin maahanmuuttajakielisiä radiolähetyksiä erinomaiseksi kotoutumiskeinoksi. Australiassa on SBS Radio, joka lähettää Australiaa esittelevää radio-ohjelmaa 74 kielellä, mm. suomeksi. Olen avustanut noita lähetyksiä 1990-luvun alkupuolelta saakka. Tässä olisi Australian SBS Radion esittely: http://timouotila1.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuu...

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Hyvä, rakhauellinen jotenki tuo sinun kirjotus, kiitos ja just nuihan se muutenki meän ihmisten kesken kehittyy, se yhteiselo ja yhteistyö!

Käyttäjän TapaniTuominen1 kuva
Tapani Tuominen

En haluaisi olla ilonpilaaja näin mukavassa "kotoutumistarinassa".

Pari asiaa silti: ...talkoissa syödään kalkkunaa, mikä on nykyään itsestäänselvyys, ei silloin ja koirat eivät tule pihalle, kun meidän lapset olivat siellä"...

Niin, suomalainen joustaa ja antaa periksi omissa tavoissaan, jotta vieras voi hyvin. Kuitenkin he tulivat tänne, eikä päinvastoin. Miten on islamilaisen kulttuurin kanssa? En ole huomannut etenkään somalien keskuudessa tällaista joustavuutta missään asiassa, mutta korjatkaa hyvät ihmiset, jos olen väärässä.

Toimituksen poiminnat